Kuusi vuotta sitten SDP nosti ulkopoliittisen kohun Itävallan sisäpolitiikasta. Nyt SDP:n johto näkee mörköjä Sauli Niinistön taakse ryhmittyneiden puolueiden yhteistyössä. Vasemmiston yhteistyö näh-dään siellä luonnollisena. Sen sijaan suomalaisten valtaenemmistön muodostaman keskustaoikeiston ryhmittyminen yhteisen ehdokkaan taakse koetaan sopimattomaksi. Yritetään jopa pelotella ulkopolitii-kalla, josta ei vallitse todellista kiistaa, ei tekemälläkään.
Ministeri Pertti Paasio päivitteli sitä, kuinka Matti Vanhanen ensimmäisenä pääministerinä asettuu tu-kemaan opposition presidenttiehdokasta istuvaa presidenttiä vastaan. Hän tarkoituksella unohtaa sen, että Suomessa on uusi perustuslaki. Pääministeri saa valtuutuksensa nykyään eduskunnalta eikä näin ollen joudu yksipuolisesti syömään presidentin kädestä. Näissä vaaleissa ei mitata hallituksen kannatus-ta, vaan valitaan sellainen henkilö, joka toteuttaa ulkopoliittista linjaa yhdessä hallituksen kanssa. Mitä Pertti Paasion tulee, niin on hyvä muistaa, että hänelle ei tuottanut tuskaa ilmoittautua ehdokkaaksi pre-sidentti Martti Ahtisaarta vastaan.
Nykymuotoisissa presidentinvaaleissa henkilövaali on muuttunut toisella kierroksella arvovaaliksi. Meille vaikuttaa myös vahva kansainvälinen paine siihen eurooppalaiseen suuntaan, jossa vallasta kiis-televät sosialistipuolue ja keskustaoikeistolainen puolue. On luonnotonta vaatia kansalaista äänestämään selkeästi vasemmistolaista ehdokasta vastoin omaa vakaumustaan. Niinpä Niinistö tulee saamaan leijo-nan osan ei-vasemmistolaisten äänistä.
Vaaliyhteistyö saattaa tuottaa kauaskantoisia seurauksia, jos syntyy aitoa luottamusta yhteistyöhön. On mahdollista, että syntyy selkeämpi kuva poliittisista vaihtoehdoista ja saadaan aikaan tervettä jännitettä koko poliittiseen järjestelmään. Eduskunnan täyttäessä 100 vuotta olisi kentän tiivistäminen sekä oikeal-la että vasemmalla hyvä tapa edistää kansanvaltaa ja kehittää parlamentarismia.
Ilkka Kanerva