Madridista Helsinkiin
Perjantaina päättynyt Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjarjestö Etyjin ulkoministerikokous Madridissa toi konkreettisella tavalla esille, että Helsingissä vuonna 1975 alkunsa saanut järjestö on lukuisien haasteiden edessä. Itse kokous onnistui odotuksiin nähden kohtuullisen hyvin. Kokouksen allahan oli maalattu uhkakuvia lähestulkoon täydellisestä epäonnistumisesta.
Mistään saattohoitopotilaasta ei kuitenkaan ole kyse. Esimerkiksi Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kokouksessa esittämä arvio Etyjista järjestönä, joka on syvässä kriisissä on vain johdonmukaista jatkoa maan nykyisin harjoittamalle vahvan ja tiukan ulkopolitiikan linjalle.
Voimistunut Venäjä haluaa itselleen aivan ymmärrettävästi aiempaa vahvempaa roolia. Tapasin virkaveljeäni Lavrovia vastikaään Rovaniemella. Keskustelujen perusteella suhtaudun luottavaisesti yhteistyöhön Venäjän kanssa myos Suomen Etyj-puheenjohtajakaudella, joka huipentuu nyt pidettyä Madridin kokousta vastaavaan ulkoministerikokoukseen ensi vuoden joulukuussa Helsingissä.
Vaikka suuri joukko ajankohtaisista kiistakysymyksistä, mukaanlukin Venäjän vaatima vaalitarkkailusäännösten uudistaminen, siirtyivätkin Espanjalta seuraavan puheenjohtajamaan Suomen hoidettavaksi, useissa asioissa myös edettiin.
Vaalikysymykset tulevat puhuttamaan ensi vuonnakin. Suhtaudun asiaan avoimesti ja kiihkottomasti. Puheenjohtajan on kuunneltava eri mielipiteitä herkällä korvalla ja etsittävä sitten yhteisesti sovittava etenemistapa. Selvää on, että Etyjin suorittamaa riippumatonta vaalitarkkailua on syytä jatkaa sen laadusta tinkimättä.
Madridin kokouksen tulokset antoivat hyvän perustan, jolle Suomen puheenjohtajuuskausi voidaan rakentaa. Järjestön perustarkoitusta ja -periaatteita ei kukaan jäsenmaista aseta kyseenalaiseksi. Suomi saa ensi vuonna johdettavakseen järjestön, jonka arvoperusta on kiistaton ja selva. Etyj tukee demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, jotka kaikki ovat tunnetusti meille tärkeitä asioita.
Pelkillä periaatteilla ei kuitenkaan ratkaista ajankohtaisia kansainvälispoliittisia kiistakysymyksiä. Tarvitaan myös pragmaattista otetta ja poliittista tahtoa. Etyjin työtä vaivaavat erilaiset jännitteet ja ongelmat tulivat kokouksessa selvästi esiin - ja hyvä niin. Vain avoimen poliittisen keskustelun kautta kiistoihin voidaan yrittää löytää myös vastauksia.
Afganistan puhutti myös Madridissa. Vaikka aihe saattaa tuntua kaukaiselta, se ei ole sitä. Alueen epävakaus ja sen lieveilmiöt heijastuvat myös meidän todellisuuteemme muun muassa kansainvälisen huumekaupan ja pahimmillaan terrorismin muodossa.
Ongelmien torjumiseksi Madridissa sovittiinkin Afganistanin rajavalvonnan tukemisesta. Tämän hankkeen vieminen eteenpäin on Suomen puheenjohtajuuden tärkeimpiä haasteita. Tapasin kokouksessa Tadzikistanin ulkoministeri Hamrokhon Zarifin, joka totesi yksikantaan, etta jos Afganistanin vakauttaminen epäonnistuu, koko Keski-Aasia on mennyttä.
Afganistan tarvitsee kipeästi monipuolista apua hillitäkseen rajan yli tapahtuvaa huumeiden salakuljetusta, ihmiskauppaa ja muuta rikollista toimintaa, jotka heijastuvat kauas sen rajojen ulkopuolelle. Ministerikollega Zarifin esittämään huoleen on syytä suhtautua vakavasti. Epävakaus leviää nopeasti, ellei sitä hillitä. Kansainvälisellä yhteisöllä ei yksinkertaisesti ole varaa epäonnistua Afganistanissa.
Ilkka Kanerva