Pienten norsujen esiinmarssi
Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt kävi keskiviikkona Tukholmassa ulkomaankirjeenvaihtajille läpi Ruotsin turvallisuuspoliittisia linjauksia ja turvallisuushaasteita. Ruotsi on siirtänyt painopistettä voimakkaasti nimenomaan kansainväliseen toimintaan ja samalla oleellisesti vähentänyt panostusta oman maan aluepuolustukseen.
Olen tiiviissä yhteydenpidossa ystäväni ja kollegani Bildtin kanssa. Uskon tuntevani ruotsalaisten ajattelun perusteet hyvin. Suomella ja Ruotsilla on erilainen maantieteellinen sijainti mutta kansainväliset kriisinhallintahaasteet ovat samoja. Vaikka selviä painotuseroja maittemme välillä perustelluista syistä onkin, on perusajattelu erityisesti kriisinhallinnasta hyvin samansuuntaista.
Suomenkin on järkevää vahvistaa kansainvälistä panostusta. Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan avulla rakennamme parempaa maailmaa luomalla kohdemaissa turvallisuutta ja vakautta.
Kriisinhallinta vahvistaa paitsi kansainvälistä asemaamme, myös omaa turvallisuuttamme. Päivän selvää on kuitenkin, että meidän kaikissa olosuhteissa huolehdittava uskottavalla tavalla oman alueemme puolustuksesta. Nämä kaksi osa-aluetta, voimakas kansainvälinen osallistuminen ja vahva oma puolustus, tukevat toinen toisiaan.
Olen kollegani kanssa samaa mieltä siitä, että Pohjoismaiden turvallisuusyhteistyötä on lisättävä. Meillä on samansuuntaisia turvallisuusintressejä ja haasteita kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Juuri tämä ajattelu on ollut viime kesänä käynnistetyn Suomen, Ruotsin ja Norjan välisen "Norsu"-yhteistyön perustana.
Tiiviimpi yhteistyö vaikkapa kriisinhallinnassa ja puolustushankinnoissa on Pohjoismaille paitsi luontevaa, myös yhä tarpeellisempaa. Suomi on jo antanut tähän työhön vahvan panoksen. Oppositiommekin näyttää hanketta tukevan. Yhteistyön kehittäminen ja syventäminen on Suomen agendalla korkealla jatkossakin. Näissä merkeissä olen kutsunut Ruotsin ja Norjan ulkoministerit maaliskuussa Suomeen.
Kolmen maan kesken harjoitettu yhteistyö on toiminut oivallisena esikuvana siitä, miten pienellä joukolla voi edetä asioissa jouhevasti. Itämeren alueen yhteistyön tiivistäminen ja laajentaminen on kuitenkin kaikkien alueen valtioiden etu. Keskustelu myös muiden kutsumisesta mukaan turvallisuusyhteistyön seuraavassa vaiheessa on varmasti paikallaan. Itämeren alueen yhteistyön tiivistämiselle on turvallisuusasioiden lisäksi tarvetta useilla muillakin osa-alueilla, ja olemmekin tehneet valmistelutyötä EU-tason toimille etenkin Suomen, Ruotsin ja Viron voimin.
Joissakin puheenvuoroissa on ikään kuin kilpailutettu Natoa, EU:ta ja pohjoismaista yhteistyötä keskenään. Silloin mennään ajattelussa kuitenkin metsään. Edellä mainitut kolme eivät ole mitään toistensa vaihtoehtoja. Eikä Bildtkään tätä tarkoittanut. Nato, EU ja "Norsu"- yhteistyö ovat enemmänkin toisiaan täydentäviä suuntauksia, jotka kaikki ovat Suomelle tärkeitä ja kehittämisen arvoisia.
Kuten eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen (sd) kirjoitti (TS 2.1.2008), meidän on aktiivisesti vaikutettava EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoiluun, vahvistettava panostusta kriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön sekä rauhankumppanuusmaana osallistua Nato-yhteistyöhön.
Pohjoismainen yhteistyö Koskisen listasta puuttui, mutta uskoakseni ei tarkoituksella. Suomen on oltava mukana kaikessa sellaisessa kansainvälisessä turvallisuusyhteistyössä, joka lisää kansainvälisen yhteisön vakautta ja omaa turvallisuuttamme.
Ilkka Kanerva