Minne Venäjän "troikka" nyt kiittää?
Venäjän maaliskuiset vaalit eivät tuottaneet kenellekään yllätystä. Dmitri Medvedev valittiin presidentiksi 70 prosentin ääniosuudella. Todellisista vaaleista oli kyse, mutta asetelmassa oli piirteitä, jotka eivät vastanneet kansainvälisiä standardeja. Säröksi jäi sekin, ettei Etyjin vaalitarkkailua voitu Venäjällä toteuttaa. Ei kuitenkaan ole epäilystä siitä, etteikö vaalitulos kuvastaisi selvästi venäläisten enemmistön mielipidettä.
Mutta minne Venäjän "troikka" nyt kiitää? Luullakseni Venäjän kehitys kulkee pitkälti entiseen suuntaan. Medvedeviltä ei odoteta suuria linjamuutoksia. Venäjän talouskasvu on vahvaa ja valtiontalous hyvällä tolalla. Elintasonsa noususta nauttivat venäläiset tukevat linjaa, joka näyttää tuottavan niin järjestystä kuin hyvinvointiakin. Mikään ei siis ole pakottamassa politiikkaa uusiin uomiin.
Venäjällä on kuitenkin edessään melkoisia haasteita, päällimmäisimpänä talouden monipuolistaminen. Energianviennin suurvaltana Venäjä on hyötynyt korkeista maailmanmarkkinahinnoista. Samalla sen talous on tullut hyvin riippuvaiseksi energiasektorista, mikä pitkän päälle sisältää riskin. Medvedevin pyrkimyksenä onkin modernisoida Venäjän taloutta niin sanotulla "neljän i:n" ohjelmalla (instituutiot, innovaatiot, investoinnit, infrastruktuuri). Venäjän kokoisessa monen todellisuuden maassa syvällisen reformin läpivieminen on kovan luokan missio.
Venäjän on tarpeen edetä myös demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion vahvistamisessa. Ne eivät ole kehityksen esteitä, vaan edellytyksiä. Maailmanluokan kehittynyt talous tarvitsee tuekseen vahvat instituutiot, toimivat pelisäännöt sekä kansalaisoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamisen. Kampanjassaan Medvedev nostikin nämä periaatteet korkeaan kurssiin. Myös markkinatalouden vahvistaminen, yksityinen omistusoikeus ja korruption kitkeminen saivat ansaitun huomion. Praktika kuitenkin ratkaisee.
Venäjän merkitys Suomelle kasvaa jatkuvasti. Kyse ei ole vain kaupasta, vaan myös investoinneista, matkailusta, maahanmuutosta sekä opiskelu-ja kulttuurivaihdosta. Venäjän muutos näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyvänä esimerkkinä tulevaisuuden suunnasta on Helsingin ja Pietarin välille parin vuoden kuluttua avattava nopeajunayhteys. Silloin Pietariin pääsee suunnilleen yhtä nopeasti kuin Jyväskylään. Uusi nopa yhteys tuo suuren metropolin lähemmäs kuin koskaan aikaisemmin.
Meidän tulee tarttua hanakasti Venäjän tarjoamiin mahdollisuuksiin. Naapuruus, vahva suhdeperintö ja osaaminen ovat Suomen valttikortteja. Venäjä-politiikkaamme on kehitettävä kokonaisvaltaisesti, sen on autettava meitä pysymään naapurimaan muutoksessa kiinni.
EU-politiikan raidetta ja kahdenvälisiä suhteita ei pidä asettaa keinotekoisesti vastakkain. Molempia tarvitaan. Suomen etujen mukaista on pyrkiä Euroopan unionissa vahvaan ja yhtenäiseen Venäjä-politiikkaan, vaikkei sellaisen rakentaminen totisesti helppoa olekaan. Vain EU:n kautta Venäjää voidaan sitouttaa yhteisiin eurooppalaisiin pelisääntöihin, joihin myös Suomen oma toiminta perustuu. Kyse on pitkän tähtäimen intressistä.
Kahdenvälisiin suhteisiin on panostettava yhtä lailla. Hyvin toimivat ja tiiviit yhteydet Venäjän poliittiseen johtoon on säilytettävä. Samalla on lisättävä kunnianhimoa vahvistamalla ja monipuolistamalla yhteistyötä eri sektoreilla. Tätä tarkoitusta varten valmistelemme Venäjä-toimintaohjelmaa, joka tulee lähiaikoina hallituksen käsittelyyn. Toimintaohjelmalla vedetään konkreettisempia suuntaviivoja suhteiden ja Venäjä-resurssiemme kehittämiselle.
Ilkka Kanerva